”Treeniurani alkoi Lieksassa vuonna 1995. Paikkana toimi vanhempieni kylm\u00e4 kellari, paikka josta sain my\u00f6s idean t\u00e4h\u00e4n Bunkkeri-sivustooni. Paikka muistuttaa karua bunkkeria, jossa on betonilattia, betonikatto ja betonisein\u00e4t. Tuota tilaa koristelimme veljeni ja muutaman kaverini kanssa erilaisilla j\u00e4\u00e4kiekkoon liittyvill\u00e4 julisteilla ja viireill\u00e4. NHL ja SM-liiga olivat kova sana ja alkuajan punttien nosto olikin vain oheisharjoittelua j\u00e4\u00e4kiekkoilua varten. ”Laitteet” olivat paikkaan sopivat. Veljeni yl\u00e4asteella tekem\u00e4 penkkipunnerruspenkki, 8kg;n kapea rautatanko ja noin 70kiloa vinyylipainoja.<\/p>\n
Kellarin Body center Lieksassa. Kuva vuodelta 2004.<\/p>\n Olin tuohon aikaan eritt\u00e4in kevytrakenteinen juniori. Pituuskasvu oli lopusuoralla ja painoa noin 50 kiloa. Rasvattomuus oli vaivana ja keveydest\u00e4ni oli haittaa my\u00f6s j\u00e4\u00e4kiekossa. Voimaa ja painoa oli saatava lis\u00e4\u00e4, se oli tavoite ja sen takia treenasimme. Treenattiin ihan alussa yhdess\u00e4 veljeni Tuomaksen kanssa. Tuomas oli selv\u00e4sti painavempi kuin min\u00e4 ja my\u00f6s voimaa l\u00f6ytyi enemm\u00e4n. Tuomas olikin minulle ihan ensimm\u00e4inen esikuva. Penkkipunnerruspainoissa tulin per\u00e4ss\u00e4, mutta ainakin omasta mielest\u00e4ni saavutinkin Tuomasta pikkuhiljaa ja se motivoi aina menem\u00e4\u00e4n kylm\u00e4\u00e4n kellariin, yh\u00e4 useammin ja useammin.<\/p>\n Muistelen, ett\u00e4 alussa treenimme koostui l\u00e4hes ainoastaan hauisk\u00e4\u00e4nn\u00f6st\u00e4, penkkipunnerruksesta, jalkakyykyst\u00e4 ja vatsaharjoitteista. Liikkeet olivat l\u00e4hinn\u00e4 sellaisia, joita olimme oppineet j\u00e4\u00e4kiekon kautta kes\u00e4harjoituksista. Lis\u00e4ksi kes\u00e4harjoituksissa oli testit ainakin penkiss\u00e4 ja jalkakyykyss\u00e4, joten niiss\u00e4 piti tietenkin pyrki\u00e4 kehittym\u00e4\u00e4n ja olemaan kovempi, kuin seurakaverit. Toinen suuri motivaation l\u00e4hde oli silloin paras kaverini Mikko K\u00e4rki. H\u00e4n oli aivan huippulahjakas voimaominaisuuksiltaan ja jo luonnostaan ik\u00e4isekseen eritt\u00e4in lihaksikas. Sellaisen fysiikan halusi itsekin saavuttaa ja se motivoi KOVAA. Mikko pelasi my\u00f6s j\u00e4\u00e4kiekkoa ja k\u00e4vi samoissa kes\u00e4harjoituksissa Pankakosken pienell\u00e4 kyl\u00e4salilla. H\u00e4n pisti aina tiskiin sellaiset tulokset, ett\u00e4 niit\u00e4 p\u00e4ivitteli joka jamppa. Itse en kuitenkaan noista lannistunut, kuten joistakin saattoi sen p\u00e4\u00e4tell\u00e4. Itse ajattelin asian niin, ett\u00e4 jos Mikko tuohon pystyy, niin joskus siihen pystyn kyll\u00e4 itsekin, kunhan vaan treenaan kovaa, enk\u00e4 anna periksi. Penkkipunnerruksessa nostin ihan alussa noin 30kg ja vuoden treenien j\u00e4lkeen sain yl\u00f6s jo puolet enemm\u00e4n 60kg. T\u00e4llaiset ovat muistot ensimm\u00e4iselt\u00e4 vuodelta.<\/p><\/blockquote>\n 1996<\/p>\n Ensimm\u00e4isen vuoden kuntoilujen j\u00e4lkeen huomasin, ett\u00e4 asuinseudullamme Iljanniemess\u00e4 oli useampikin salitreenist\u00e4 kiinnostunut henkil\u00f6. Tuohon aikaan voima kiinnosti nuoria ja varmasti syyt tuohon olivat moninaiset. Osa harjoitteli punteilla muita lajeja tukeakseen ja osa taas haki fyysist\u00e4 pelotetta illanviettoihin Lieksan kaduille. Aloimmekin treenaamaan yhdess\u00e4 Teron, Jukan ja Jarmon kanssa. Silloin t\u00e4ll\u00f6in treeneiss\u00e4 olivat mukana my\u00f6s Tomi ja Mikko L. T\u00e4m\u00e4 oli my\u00f6s yl\u00e4asteen ysiluokan aikaa, jolloin koulussa aloitettiin liikuntatuntien yhteydess\u00e4 penkkipunnerrustestit. Noihin me kaikki samanik\u00e4iset kaverukset reenattiin ja niiss\u00e4 oli v\u00e4lill\u00e4 ihan kunnon kilpailemisen meininki! Testien j\u00e4lkeen v\u00e4litunneilla oli ykk\u00f6spuheenaiheena se, kuka nosti eniten ja kuka nosti mink\u00e4kin verran. Mahtavaa, ett\u00e4 tuollaisia testej\u00e4 Pekka Parviainen j\u00e4rjesti. En tied\u00e4 onko nyky\u00e4\u00e4n viel\u00e4 t\u00e4llaista toimintaa edes olemassa.<\/p>\n T\u00e4h\u00e4n aikaan taistelin itse siell\u00e4 k\u00e4rjen takana. Penkkipunnerrus oli edelleen siell\u00e4 60-70 kilon lukemissa. Oma paino oli kuitenkin selv\u00e4sti nousussa, koska olin lis\u00e4nnyt selv\u00e4sti sy\u00f6mist\u00e4ni. Muistan my\u00f6s, ett\u00e4 tuohon aikaan ruokahaluni oli aivan tolkuton. Joskus kotonakin k\u00e4vi niin, ett\u00e4 otin lautaselle niin paljon perunaa ja jauhelihakastiketta korkeaksi keoksi, ett\u00e4 puolet valuivat p\u00f6yt\u00e4liinalle. \u00c4itini Kaisu ei tuollaista mielell\u00e4\u00e4n katsellut, vaan otti v\u00e4litt\u00f6m\u00e4sti kaapista ison tarjottimen ja kumosi ruoka-annokseni siihen. Tarjottimelta sit\u00e4 sitten sy\u00f6tiin runsaalla ketsupilla ja juustoraasteella.<\/p>\n Treenit suoritettiin edelleen meid\u00e4n kotitalomme kellarissa Body centeriss\u00e4. Siell\u00e4 oli aivan mahtava treenihenki ja jokainen kannusti toisiaan sarjan aikana. Sarjat vedettiin loppuun asti ja periksi ei annettu. Tuohon aikaan my\u00f6s olin ostanut ensimm\u00e4si\u00e4 bodausaiheisia lehti\u00e4 ja niist\u00e4 tuli otettua jonkinlaisia ammattilaisten treeniohjelmia, mit\u00e4 sitten tuli matkittua, tosin liikkeiden asettamissa rajoissa.<\/p><\/blockquote>\n 1997<\/p>\n T\u00e4ss\u00e4 vaiheessa alkoivat treenipaikat vaihtumaan ensimm\u00e4isen kerran. Seuraava sali oli Lieksan uimahallin kuntosali. Kun nyt muistelee, niin paikka oli itseasiassa aika loistava koviin treeneihin. Siell\u00e4 oli kaksi erillist\u00e4 osastoa: ns. laitepuoli ja sitten rautapuoli, jossa ei laitteita n\u00e4kynyt. Pelkki\u00e4 levytankoja, kyykkytelineit\u00e4, penkkej\u00e4 ja tietysti my\u00f6s bunkkeriin sopivat betonisein\u00e4t. Rautapuolella oli my\u00f6s tunnistettavissa v\u00e4lill\u00e4 melko voimakaskin kloorin tuoksu, koska uima-altaat olivat salin yl\u00e4puolella ja vesi valui jostain huonoista saumoista kellaritilaan, jossa sali sijaitsi. Uimahallilla treenasin talven ajan yhdess\u00e4 yst\u00e4v\u00e4ni Jan Stephenin kanssa. Janilla ei ollut juurikaan treenitaustaa ja h\u00e4nt\u00e4 sitten varmistin treeniss\u00e4 omieni lomassa. K\u00e4vin my\u00f6s silloin t\u00e4ll\u00f6in Matovaaran mahdin vuorolla, koska sill\u00e4 vuorolla k\u00e4viv\u00e4t my\u00f6s aiemmat treenikaverini. Uimahalli oli my\u00f6s eritt\u00e4in halpa paikka treenata hinnan ollessa noin 5 markkaa per treenikerta.<\/p>\n N\u00e4ihin aikoihin aloin k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 my\u00f6s ensimm\u00e4isen kerran lis\u00e4ravinteita. Silloin ei ollut saatavilla, kuin luontaistuotekaupan soijaproteiinia, joka ei sekoittunut nesteeseen juuri ollenkaan, vaan j\u00e4i isoina paukkuina kellumaan nesteen pinnalle ja niit\u00e4 sitten oli siit\u00e4 nielt\u00e4v\u00e4. K\u00e4ytin my\u00f6s maltodekstriini\u00e4, mit\u00e4 k\u00e4yt\u00e4n palautumisjuomassa edelleen. Sekoitin proteiinin ja malton yleens\u00e4 \u00e4idin tekem\u00e4\u00e4n viinimarjamehuun ja sen maun pystyy maistamaan viel\u00e4kin suussa, kun oikein muistelee.<\/p>\n Tyypillinen salip\u00e4iv\u00e4 talvella oli t\u00e4llainen. K\u00e4p\u00e4ilin kotipihasta 200 metri\u00e4 risteykseen jossa odotin Stepheni\u00e4. H\u00e4nen kurvailtua py\u00f6r\u00e4ll\u00e4 paikalle, l\u00e4hdettiin varsinaiselle k\u00e4velyvaellukselle. Matkalla piti ylitt\u00e4\u00e4 Lieksanjoki j\u00e4\u00e4polkua pitkin, joskus oikaisimme moottorikelkkalatua l\u00e4hemm\u00e4ksi uimahallia, mutta harvoin, koska lunta oli niin paljon. Kotipihastani salille oli noin 4km matka teit\u00e4 pitkin, mutta tuo j\u00e4\u00e4polku lyhensi matkaa ainakin kilometrill\u00e4. Treenasin aina 5-jakoisella ohejlmalla 1-2 lihasryhm\u00e4\u00e4 kerrallaan. Treeni oli t\u00e4ysin lihasmassatreeni\u00e4, vaikka viel\u00e4 tuolloin ei oiken ymm\u00e4rt\u00e4nytk\u00e4\u00e4n, mit\u00e4 oli j\u00e4rkev\u00e4\u00e4 tehd\u00e4 ja kuinka paljon. Treenien j\u00e4lkeen vaellus takaisin kotiin. Kotona sekoittelin tuon karmea palautumisjuoman 50g soijaprotskua, 60g maltoa ja \u00e4itin mustaviinimarjamehua!<\/p>\n Treenipuolella kasvua tapahtui ja painoin ekaa kertaa yli 80 kiloa. Voimatasot olivat varsinkin jalkaliikkeiss\u00e4 kohtuullisen hyv\u00e4 ja syv\u00e4kyykk\u00e4ilinkin jo 120 kilolla kolme kympin sarjaa. Kyykkytreenit olivat ihan hirveit\u00e4, mutta ne olivat my\u00f6s niit\u00e4 antoisimpia. Kotimatkak\u00e4velyt jalkatreenien j\u00e4lkeen olivat ty\u00f6n takana. Penkkipunnerrus oli heikkoa r\u00e4pellyst\u00e4 edelleen.<\/p><\/blockquote>\n 1998<\/p>\n T\u00e4n\u00e4 vuonna tapahtui kaksi merkitt\u00e4v\u00e4\u00e4 asiaa.<\/p>\n Lukiosta muistaa ensimm\u00e4isen vuoden liikuntatunnin penkkitestin. Treenasimme testi\u00e4 varten penkki\u00e4 ihan tosissaan yhdess\u00e4 yst\u00e4v\u00e4ni Mikko Lehikoisen kanssa. Penkkitreenit teimme meid\u00e4n tutussa kellarissa. Yleens\u00e4 treenasimme pyramidimenetelm\u00e4ll\u00e4, jossa ekassa sarjassa tehtiin 10 toistoa. Siit\u00e4 painoa nostettiin ja tehtiin 8 toistoa. Samalla systeemill\u00e4 mentiin 2 toistoon asti. Kakkosen j\u00e4lkeen painoa v\u00e4hennettiin ja mentiin pyramidi pyk\u00e4litt\u00e4in takaisin 10 toistoon. Tuo systeemi toi my\u00f6s minulle vihdoin voimaa my\u00f6s heikoimapaan liikkeeseeni. Penkkitestiss\u00e4 nostettiin Mikon kanssa t\u00e4ysin sama tulos 85kg. Oltiin siihen ihan tyytyv\u00e4isi\u00e4, koska mielest\u00e4mme se oli hyv\u00e4 tulos. K\u00e4rkiporukka (2-3 henkil\u00f6\u00e4) nosti noin 100kg.<\/p>\n N\u00e4ihin aikoihin ihailimme vuotta vanhempaa Antti Saastamoista. H\u00e4n oli meid\u00e4n penkki-idolimme. Antti kilpaili jo tuolloin voimanostossa. Vaikka penkki olikin Antin selv\u00e4sti heikoin nostomuoto, niin silti h\u00e4nen nostamat tulokset olivat lukioaikana tosi hyvi\u00e4.<\/p>\n Antti Saastamoinen, kuva punttipojat.fi<\/p>\n Siirtyminen kaupalliselle salille oli todella iso muutos ja se sijoittuu 1998 joulukuuhun. Sain vanhemmiltani joululahjaksi kortin Lieksan parhaalle kuntosalille Kunto-Jussiin. Tuolla k\u00e4viv\u00e4t l\u00e4hes kaikki Lieksan kovimmat voimamiehet ja lihasten kasvattajat. SAlin n\u00e4kyvimpi\u00e4 henkil\u00f6it\u00e4 tuolloin olivat Koposen Pete, Paha-Jaska ja Pasi Ihalainen. Pete oli todella lihaksikas voimamies, jonka saliura taisi lopulta katketa s\u00e4ngyst\u00e4 putoamiseen? Paha-Jaska oli salin kovin tsemppari. Jaska ei todellakaan ollut mik\u00e4\u00e4n lahjakas ukko lihas\/voimapuolella, mutta voi jumaliste H\u00c4N TREENASI KOVAA! Jaskalta olen itsekin saanut oppia, millainen asenne treeneiss\u00e4 pit\u00e4\u00e4 olla, ett\u00e4 kehityst\u00e4 tulee. On vaan yksinkertaisesti annettava kaikkensa. Pasi taas oli omanik\u00e4iseni ja todella isokokoinen nuori j\u00e4tk\u00e4. Pasi teki my\u00f6s kovia treenej\u00e4 ja antoi my\u00f6s itselleni motivaatiota sy\u00f6d\u00e4 enemm\u00e4n ja enemm\u00e4n. Tuo olikin tie kovaan kehitykseen heti Kunto-Jussiin siirrytty\u00e4ni.<\/p>\n Salin ykk\u00f6smies oli kuitenkin itse salin omistaja Juha Hyttinen, voimanoston maailmanmestari sarjassa alle 100kg vuodelta 1990. Jussi on luonnonlahjakkuus voimaominaisuuksiltaan ja k\u00e4ytti \u00e4llistytt\u00e4vi\u00e4 painoja harjoittelussaan. Jussi edusti voimanostourallaan kotipaikkansa seuraa Juuan J\u00e4nnett\u00e4. Juha py\u00f6ritti salia ja my\u00f6s hierontapalvelua. Juhan vaimo Marjo veti etup\u00e4\u00e4ss\u00e4 ryhm\u00e4liikuntaa ja ohjasi my\u00f6s salilla.<\/p>\n Salilla oli \u00e4\u00e4rett\u00f6m\u00e4n hyv\u00e4 ilmapiiri ja eritaoisista harjoittelijoista johtuen motivaatiota riitti. Aina l\u00f6ytyi joku isompi ja vahvempi. Kari-Pekka Pirtoselle ei kuitenkaan l\u00f6tynyt vastusta. Uskomaton mies. Hirve\u00e4t voimat, sarjakest\u00e4vyys ja liahsten koko yhdistettyn\u00e4 hyv\u00e4\u00e4n suht matalaan rasvaprosenttiin tekiv\u00e4t h\u00e4nest\u00e4 supermiehen ainakin meid\u00e4n nuorten silmiss\u00e4.<\/p>\n Oma kehitykseni oli todella hyv\u00e4\u00e4 t\u00e4h\u00e4n aikaan. Paino nousi jonnekin 85kg:n nurkille ja selv\u00e4\u00e4 lihaskasvua oli n\u00e4kyviss\u00e4 joka puolella. Nivusissa ja k\u00e4sivarsissa on edelleenkin kasvun tuomia raskausarpia noilta ajoilta. My\u00f6s voimatasot nousivat selv\u00e4sti.<\/p>\n<\/blockquote>\n 1999<\/p>\n Salitreenit jatkuivat etup\u00e4\u00e4ss\u00e4 Kunto-Jussissa ja treeniss\u00e4 oli jo selv\u00e4sti huomattavissa se, ett\u00e4 treeni oli lihasmassahakuista. En oikein edes tied\u00e4, mik\u00e4 on ollut suurin vaikutus siihen, ett\u00e4 halusin lihaksikkaaksi. Kuitenkin uskottelen itselleni, ett\u00e4 se asia oli halu tiet\u00e4\u00e4, mihin pisteeseen pystyisin kehitt\u00e4m\u00e4\u00e4n omaa lihasmassaani. Kehonrankennuslehdet olivat salityyppien lis\u00e4ksi suuressa asemassa jo t\u00e4ss\u00e4 vaiheessa. Minulta l\u00f6ytyy ensimm\u00e4inen Bodaus lehti vuodelta 1996. Siit\u00e4 eteenp\u00e4in lehtien m\u00e4\u00e4r\u00e4 vain kasvaa ja vuosilt\u00e4 1998, 1999, 2000 ja 2001 minulta l\u00f6ytyy varmasti ainakin jokainen Bodaus-lehden numero. Aluksi ostin jokaisen lehden irtonumerona, mutta vuonna 1999 alkoi lehden tilaaminen. Vanhempani taisivat kustantaa joululahjana. Noita lehti\u00e4 lueskelin aktiivisesti l\u00e4hes joka ilta ennen nukkumaan menoa. Lehdist\u00e4 kiinnostavimpia juttuja olivat suomalaisten kilpailijoiden koettelemukset ja bodynews-osiot, jossa tarkasteltiin toimittajan n\u00e4k\u00f6kulmasta kilapailuja ja kilpailujen ulkopuolista el\u00e4m\u00e4\u00e4. Kilpailuraportit olivat my\u00f6s kova sana ja ne tuli luettua huolella moneen kertaan. Kaikki kisat kiinnostivat, SM-MM-EM ja my\u00f6s ammattilaiset. Vaikka olinkin lihaksistoltani melko vaatimaton, niin kai sit\u00e4 ainakin alitajuisesti mietti sit\u00e4 mahdollisuutta, ett\u00e4 joskus monien vuosien p\u00e4\u00e4st\u00e4 saattaisi itse kilpailla jossakin keholajissa.<\/p><\/blockquote>\n Koulun puolella sain suoritettua vapaavalintaiset liikunnat niin, ett\u00e4 sovin opettajan kanssa, ett\u00e4 toimitan h\u00e4nelle treenip\u00e4iv\u00e4kirjaa. Sen lis\u00e4ksi kurssin alussa ja lopussa oli testit penkkipunnerruksesta, hauisk\u00e4\u00e4nn\u00f6st\u00e4 ja jalkakyykyst\u00e4. Noissa liikkeiss\u00e4 piti osoittaa edistyminen konkreettisesti opettajalleni. Kurssin alussa nuo tulokset olivat PP 87,5kg, HK 6x40kg ja JK 90kg. Kurssin loppu h\u00e4\u00e4m\u00f6tti ja testit j\u00e4nnittiv\u00e4t, sen muistan hyvin. Ensimm\u00e4isen\u00e4 suoritin penkkkipunnerruksen ja siin\u00e4 sain tulokseksi 97kg. Hauisk\u00e4\u00e4nn\u00f6ss\u00e4 sain 7 toistoa 50 kilolla. Jalkakyykkyyn opettaja ei antanut laittaa, kuin 100 kiloa ja sill\u00e4 sain tehty\u00e4 5 toistoa. Kehitys oli ollut tuon muutaman kuukauden aikana eritt\u00e4in hyv\u00e4\u00e4. Muistankin sen, kun liikunan opettajani oli kysynyt testien aikoihin veljelt\u00e4ni Tuomakselta, ett\u00e4 ”Onko se Tuukka varmasti treenannut ilman kiellettyj\u00e4 aineita?”, tuohon Tuomas oli vain naurahtanut ja todennut, ett\u00e4 ”Ihan varmasti!”. Kun Tuomas kertoi tuosta asiasta, niin otin sen todella isona kunnian osoituksena, jopa opettaja oli h\u00e4mm\u00e4stynyt<\/p><\/blockquote>\n 2000<\/p>\n T\u00e4st\u00e4 vuodesta muistaa parhaiten kolme eri asiaa. Ensimm\u00e4inen niist\u00e4 on valmistuminen ylioppilaaksi. Lukio oli sellainen paikka, jossa vasta todella tajusin koulun merkityksen ja sen, ett\u00e4 siit\u00e4 kannattaa ottaa mahdollisimman paljon irti. Yl\u00e4asteaika meni viel\u00e4 v\u00e4h\u00e4n enemm\u00e4n r\u00e4ll\u00e4st\u00e4ess\u00e4, kuin opiskellessa, vaikka p\u00e4rj\u00e4sinkin koulussa koko ajan 8,0 – 8,5 keskiarvolla. Lukiossa varsinkin kielet alkoivat kiinnostaa ja sain ihan oudosti, kuin yht\u00e4kki\u00e4 kiinni englannin kielest\u00e4. Se alkoi tuntumaan todella helpolta ja jopa sanojen p\u00e4ntt\u00e4\u00e4minenkin oli mukavaa touhua. Koulun loputtua yksi hyv\u00e4 etu h\u00e4visi, eli kouluruokailu. Olin tottunut, ett\u00e4 p\u00e4rj\u00e4sin hyv\u00e4ll\u00e4 aamupalalla koulun lounaaseen asti. Siell\u00e4 sitten tulikin nautittua aina pitk\u00e4n kaavan kautta. Jos ei muuta, niin ainakin maitoa ja leip\u00e4\u00e4. Valmistuttuani p\u00e4\u00e4aineeni eli liikunnan arvosana p\u00e4\u00e4tt\u00f6todistuksessa oli t\u00e4ysi 10. \ud83d\ude42 Muuten kirjoitin M:n keskiarvolla.<\/p>\n Toinen muistamani iso asia liittyy treenaamiseen. Se oli yhteinen treeniaika yhdess\u00e4 Mika Heikuran kanssa. Mika oli tuohon aikaan kova hiiht\u00e4j\u00e4 ja taisi kilpailla my\u00f6s jonkun kerran my\u00f6s yleisen sarjan SM-hiihdoissa. Mika oli minua noin 15 vuotta vanhempi ja oli tottunut treenaamaan salilla jo useita vuosia, ennen meid\u00e4n yhteisi\u00e4 treenej\u00e4. H\u00e4nell\u00e4 oli tyypillinen kest\u00e4vyysurheilijan vartalo. Rasvaa ei ollut nimeksik\u00e4\u00e4n. Poikkeuksellista oli kuitenkin se, ett\u00e4 Mikan voimatasot olivat h\u00e4nen kokoisekseen tosi hyv\u00e4t. Tuo minua ihmetytti montakin kertaa. T\u00e4h\u00e4n aikaan syntyi my\u00f6s inspioraatio. Halusin saavuttaa viel\u00e4 jonkin verran lihasmassaa ja voimaa. SEn j\u00e4lkeen halusin p\u00e4\u00e4st\u00e4 kehon rasvoissa samaan pisteeseen, miss\u00e4 Mika oli. Kun n\u00e4ki konkreettisesti salilla ekaa kertaa, ett\u00e4 samalla voi olla suht vahva, ett\u00e4 v\u00e4h\u00e4rasvainen, niin se teki suuren vaikutuksen. Mikan kanssa treenasimme varmaan noin 2-3 vuotta. V\u00e4lill\u00e4 treeniohjelmani oli niin monijakoinen (5-jako), ett\u00e4 Mika ei k\u00e4ynyt salilla niin useita kertoja viikossa, kuin itse, joten k\u00e4vin sitten tekem\u00e4ss\u00e4 joitain treenej\u00e4 yksin\u00e4ni. Yksin treenaaminen on minulle ihan luonnollista, en kaipaa seuraa. En kaipaa edes musiikkia, ett\u00e4 saan treeneist\u00e4 tehot irti. Noin se on ollut aina, niin my\u00f6s t\u00e4ll\u00e4kin hetkell\u00e4.<\/p>\n Kolmas suurempi asia el\u00e4m\u00e4ss\u00e4ni vuonna 2000 oli ensimm\u00e4inen varsinainen ty\u00f6paikkani. Minut otettiin t\u00f6ihin Lieksan kihlakunnan poliisilaitokselle. Ty\u00f6skentelin siell\u00e4 puolen vuoden p\u00e4tk\u00e4n vartijan teht\u00e4viss\u00e4. Painoin tuohon aikaan noin 85-87 kiloa, joten olin teht\u00e4v\u00e4\u00e4n kuitenkin ihan vanttera, vaikka ik\u00e4\u00e4 ei viel\u00e4 ollutkaan edes 20 vuotta. T\u00e4h\u00e4n ty\u00f6p\u00e4tk\u00e4\u00e4n sis\u00e4ltyy runsaasti muistoja. Useat k\u00e4r\u00e4j\u00e4t tuli n\u00e4hty\u00e4 ja kavereitakin jonkun kerran k\u00e4r\u00e4j\u00e4salissa tuli ”vahdittua”. Poliiseista muistaa parhaiten ne kovakuntoiset ja lihaksikkaat miehet Esan ja Akin. Nuo konstaapelit treenasivat poliisilaitoksen omalla HC-treenikellarisalilla. Tuo sali oli v\u00e4h\u00e4n p\u00e4ivitetympi versio omasta body centerist\u00e4. Siell\u00e4 oli jopa jalkapr\u00e4ssi ja my\u00f6s yl\u00e4talja. Esa ja Aki olivat tuolloin henkil\u00f6it\u00e4, jotka lis\u00e4siv\u00e4t treenimotivaatiotani edelleen. He olivat oikeasti lihaksikkaita ja hyv\u00e4kuntoisen n\u00e4k\u00f6isi\u00e4 miehi\u00e4. Sellaiseksihan halusin itsekin tulla. Parhaita reissuja olikin ne, kun p\u00e4\u00e4si yhdess\u00e4 ”keikalle” noiden miesten mukaan. Siin\u00e4 taidettiin ohessa puhua my\u00f6s heid\u00e4n treeimetodeistaan ja niist\u00e4 sain vaikutteita my\u00f6s omaankin tekemiseeni.<\/p>\n P\u00e4\u00e4sty\u00e4ni poliisilaitokselle hommiin, minun piti luonnollisesti itse j\u00e4rjest\u00e4\u00e4 oma ty\u00f6ruokailuni. Ilmoitin \u00e4idilleni, ett\u00e4 aloitan itse tekem\u00e4\u00e4n omat ruokani, koska halusin tarkkaan tiet\u00e4\u00e4, mink\u00e4 verran sy\u00f6n ja mit\u00e4 ruokani sis\u00e4lt\u00e4\u00e4. T\u00e4m\u00e4 oli todella suuri muutos minulle, koska olin tottunut ja luottanut t\u00e4h\u00e4n asti \u00e4idin tekemiin huippuruokiin. Itselleni t\u00e4m\u00e4 ruokavalion muutos tarkoitti sit\u00e4, ett\u00e4 s\u00f6in p\u00e4iv\u00e4st\u00e4 toiseen jauhelihakastiketta ja makaronia. SE oli herkkuruokaani, mutta enh\u00e4n min\u00e4 sit\u00e4 yht\u00e4 hyvin osannut tehd\u00e4, kuin \u00e4itini teki. S\u00f6in sit\u00e4 silti l\u00e4hes joka p\u00e4iv\u00e4 tuon puolen vuoden ajan, sek\u00e4 lounaalla, ett\u00e4 p\u00e4iv\u00e4llisen\u00e4. Laitoksella minulla oli lis\u00e4ksi viel\u00e4 v\u00e4lipalaleiv\u00e4t mukana, ettei varmasti s\u00f6isi liian v\u00e4h\u00e4n. Joskus, kun k\u00e4r\u00e4j\u00e4p\u00e4iv\u00e4t venyiv\u00e4t pidemmiksi, olin todella k\u00e4rttyis\u00e4, koska tiesin, ett\u00e4 ruoka oli jo aikoja sitten loppunut ja toisekseen tiesin, ett\u00e4 minulla j\u00e4isi treenit v\u00e4liin. Tuosta olen huomannut j\u00e4lkeenp\u00e4in, ett\u00e4 ihmeen kova motivaatio minulla jo oli tuohon aikaan, vaikkei ollut edes mit\u00e4\u00e4n kilpailutavoitteitakaan.<\/p><\/blockquote>\n 2001<\/p>\n Jos vuosi 2000 oli huippuaikaa lihaskehitykselle, niin seuraava vuosi oli itselleni se, jolloin kuntoni meni lihasmassan osalta eniten taaksep\u00e4in. Intti alkoi tammikuussa 2001. Tuolloin painoin alkutarkastuksessa 84kg ainakin sotilaspassini mukaan, eik\u00e4 kuntoni ollut todellakaan mik\u00e4\u00e4n \u00e4lyt\u00f6n l\u00e4ski.\u00a0 Palveluspaikaksi valikoitui oman toiveeni mukaan Onttolan rajaj\u00e4\u00e4k\u00e4rikomppania, joka sijaitsee l\u00e4hell\u00e4 Joensuuta. Paikkana tuo on sellainen, ett\u00e4 maastossa vietet\u00e4\u00e4n vuoden palvelusajasta miltei puolet. Lis\u00e4ksi liikuntam\u00e4\u00e4r\u00e4 on korkea. Tuo teki teht\u00e4v\u00e4ns\u00e4, koska jo huhtikuussa, nelj\u00e4n kuukauden palveluksen j\u00e4lkeen painoni oli tippunut yli kymmenen kiloa ja oli en\u00e4\u00e4 72kg.<\/p>\n Hassuinta tuossa oli se, ett\u00e4 olin tuossa kevyess\u00e4 painossani melkein yht\u00e4 rasvainen, kuin olin inttiin tullessani 84 kiloisena. Tuosta voi p\u00e4\u00e4tell\u00e4 kaksi asiaa. Ensimm\u00e4inen toki se, ett\u00e4 lihasmassaa l\u00e4hti h\u00f6yryn\u00e4 ilmaan monen monta kiloa. Toisekseen voi my\u00f6s sanoa, ett\u00e4 olen todella kevytrakenteinen tyyppi, koska noin keveyen\u00e4kin olin viel\u00e4 niin rasvainen ja oli siin\u00e4 viel\u00e4 lihastakin j\u00e4ljell\u00e4 (kuvat). Mit\u00e4h\u00e4n painoni olisi ollut tuolloin, jos olisin ollut rasvattomassa kunnossa? 50?<\/p>\n Suuri syy lihaskatoon oli se, ett\u00e4 juuri meid\u00e4n saapumiser\u00e4mme joutui majoittumaan koko vuoden ajan intin liikuntasalissa!! Tuo johtui siit\u00e4, ett\u00e4 komppanian p\u00e4\u00e4rakennus oli suuren peruskorjauksen alla. Tuosta syyst\u00e4 my\u00f6s kuntosali oli remontissa. Johonkin kellariin oli viritetty pari tankoa ja kyykkyteline, mutta ei siell\u00e4 juurikaan treenaamaan p\u00e4\u00e4ssyt. Remontti tarkoitti sit\u00e4, ett\u00e4 treenasin h\u00f6pel\u00f6n\u00e4 vain viikonloppuisin ja silloinkin treenit oli etup\u00e4\u00e4ss\u00e4 vain toisena p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 body-centeriss\u00e4. Eih\u00e4n se lihas s\u00e4ily, jos sit\u00e4 ei kunnolla rasita!<\/p>\n Ruokailu armeijassa oli hiukan kaksipiippuinen juttu. Kasarmilla ollessa sai kyll\u00e4 sy\u00f6d\u00e4 paljo, mutta ruoka oli toisinaan hyvinkin proteiinik\u00f6yh\u00e4\u00e4, eli l\u00e4hinn\u00e4 hiilihydraatteja ja rasvaa. My\u00f6s tuo kyll\u00e4 edesauttaa tehokkaasti lihasten j\u00e4vitt\u00e4misess\u00e4. Leirit oli sitten taas toinen juttu ja varmasti juuri ne olivat tuhoisimpia lihasmassan osalta. Jossain vaiheessa, kun tiedostin, ett\u00e4 kroppa on aivan kuihtunut, niin aloin s\u00e4\u00e4nt\u00f6jen vastaisesti kuskaamaan leireille omia safkoja. L\u00e4hinn\u00e4 p\u00e4hkin\u00f6it\u00e4 ja meetwurstia, joista sain v\u00e4h\u00e4n lis\u00e4protskua ja etenkin lis\u00e4energiaa kuluttaviin harjoituksiin. J\u00e4lkik\u00e4teen ajateltuna olisin hoitanut intin aivan eri tavoin safkojen osalta, jos olisin jos silloin tiennyt ravitsemuksesta puoletkaan siit\u00e4, mit\u00e4 tied\u00e4n nyt.<\/p>\n Oli intist\u00e4 toki my\u00f6s paljon positiivistakin. Aerobinen kuntoni nousi huimasti ja tuskin olisi noussu, jos elopainoni olisi ollut koko ajan yht\u00e4 korkealla, kuin inttiin menness\u00e4. Cooper-testiss\u00e4 tulos koheni 2300 metrist\u00e4 2800 metriin. Tuolla sain my\u00f6s kipin\u00e4n vauhdittoman pituuden hypp\u00e4\u00e4miseen, josta kirjoitan historiikissa enemm\u00e4n hiukan my\u00f6hemmin. Lis\u00e4ksi tapahtui my\u00f6s henkist\u00e4 kasvua. Opin johtamaan isompaa ihmisjoukkoa, ainakin armeijatyylill\u00e4 \ud83d\ude42 Ilmeisesti se on onnistunut, koska olen p\u00e4\u00e4ssyt nytkin jo\u00a0 kertausharjoituksiin kaksi kertaa ja lupasivat, ett\u00e4 kohta my\u00f6s seuraavat odottavat.<\/p>\n ps. Sain muuten tupakavereiltani intiss\u00e4 lempinimen Rambo. En tied\u00e4 johtuiko se tosin ”lihaksikkaasta” ulkomuodostani, vaiko Rambo-jutuistani, joita tapasin humoristisesta lainata ”sotatilanteissa”.<\/p>\n 2002<\/p>\n Heti armeijasta kotiuduttua oli tietenkin ajatuksissa palauttaa takaisin se lihasmassa, mit\u00e4 oli armeijaan menness\u00e4. Siit\u00e4 olisi sitten hyv\u00e4 jatkaa nousujohteista treeni taas kohti isompia lihaksia. Tammikuussa aloitinkin treenit taas tutussa Lieksan Kunto-Jussissa. Jussissa treenasi siihen aikaan my\u00f6s yksi parhaista kavereistani V-M Heikkinen. Vaikka meill\u00e4 sama sukunimi onkin, emme tiet\u00e4\u00e4kseni sukua toisillemme ole. Vellu oli jo vuosia ehtinyt harrastaa voimanostoa ja oli kisannut jo juniori-ik\u00e4siss\u00e4 voimanoston puolella hyv\u00e4ll\u00e4 menestyksell\u00e4. Vellun kanssa treenattiin jonkin verran yhdess\u00e4 ja varsinkin voimatasojani nostaessa Vellusta oli suuri apu. Hyvi\u00e4 neuvoja olen saanut aikojen saatossa my\u00f6s Vellun veljelt\u00e4 Petelt\u00e4, joka on voittanut mm. Suomen mestaruuksia voimanostossa yleisess\u00e4 sarjassa. Voimien puolesta olen ihastellut aina n\u00e4it\u00e4 Heikkisen veljeksi\u00e4, todella raakaa voimaa tyypeist\u00e4 l\u00f6ytyy ja paljon. Etenkin jalkalihakset ovat molemmilla todella vahvat. Nyky\u00e4\u00e4n Vellu taitaa panostaa tosin suurimmalta osin penkkipunnerukseen.<\/p>\n Vuonna 2002 tapahtui my\u00f6s minulle harvinainen, ensimm\u00e4inen ja t\u00e4ll\u00e4 er\u00e4\u00e4 viimeinen, loukkaantuminen. Olin voimajaksolla tekem\u00e4ss\u00e4 dippipunnerruksessa lyhyit\u00e4 kolmosen sarjoja 75kg:n lis\u00e4painolla, kun horjahdin liikkeen aikana eteenp\u00e4in. Rintarangasta kuului pieni napsahdus ja tajusin kyll\u00e4 heti, ett\u00e4 se ei kuulunut asiaan. Kotiin p\u00e4\u00e4sty\u00e4ni alkoi rintaa vihlomaan ilke\u00e4sti. En kuitenkaan mennyt l\u00e4\u00e4k\u00e4riin. Olen aina suhtautunut pienempiin napsahteluihin niin, ett\u00e4 pyrin selvitt\u00e4m\u00e4\u00e4n ne vain levolla ja itse itse\u00e4ni hoitaen. Niin tein nytkin. Rinta oli kipe\u00e4 pitk\u00e4n aikaa ja mm. penkkipunnerrusta en voinut tehd\u00e4 tangolla ollenkaan. K\u00e4sipainoilla tekeminen kuitenkin onnekseni onnistui moitteitta. Viel\u00e4 t\u00e4n\u00e4kin p\u00e4iv\u00e4n\u00e4, vuosia loukkaantumisen j\u00e4lkeen, rintalastassa tuntuu toisella puolella rustokohouma, jonka kroppa on sinne ilmeisesti suojaksi rakentanut loukkaantumisesta johtuen. Minulla meni noin puoli vuotta, kunnes aloin olla l\u00e4hell\u00e4 samoja massoja ja voimatasoja, kuin mit\u00e4 oli ennen armeijaan menoa. Luulin, ett\u00e4 voimatasot tulisivat nopeammin takaisin, mutta olin v\u00e4\u00e4r\u00e4ss\u00e4.<\/p>\n T\u00e4n\u00e4 vuonna aloitin my\u00f6s opiskelun Joensuussa Ammattikorkeakoulussa. Tuo tarkoitti muuttoa Joensuuhun ja uuden salin etsint\u00e4\u00e4. Opiskelin muovitekniikkaa, joka siihen aikaan tuntui olevan hyvin ty\u00f6llist\u00e4v\u00e4 ala Pohjois-Karjalassa. Joensuussa oli mm. Perloksen suuret tehtaat, jossa valmistetttiin etup\u00e4\u00e4ss\u00e4 Nokian k\u00e4nnyk\u00f6iden osia. ”Kotisalikseni” vakioitui Fitness&Aerobic Club, jossa viihdyinkin sitten koko kouluaikani ajan.<\/p>\n<\/blockquote>\n 2003<\/p>\n T\u00e4m\u00e4n vuoden merkitt\u00e4vin tapahtuma bodi-saralla oli varmastikin liittyminen Pakkotoisto.com<\/a>:in j\u00e4seneksi.\u00a0 T\u00e4t\u00e4 tapahtumaa ennen, olin toki seurannut netiss\u00e4 kasvavia kehonrakennusympyr\u00f6it\u00e4 jo pidemm\u00e4n aikaa. Ensimm\u00e4inen nettisivusto, jota seurasin aktiivisesti oli Kari Valtosen py\u00f6ritt\u00e4m\u00e4 BodyPlanet. Siell\u00e4 oli monia mielenkiintoisia juttuja treenaamisesta sek\u00e4 mielenkiintoisia henkil\u00f6kuvia suomalaisista kilpailijoista. Tuota sivustoa seurasin vuodesta 2008 l\u00e4htien.<\/p>\n BodyPlanetin kanssa yht\u00e4aikaa seurasin KP Ouraman yll\u00e4pit\u00e4m\u00e4\u00e4 KPfitness -sivustoa. Kun BodyPlanetin jutut oli luettu tarpeksi moneen kertaan, eik\u00e4 p\u00e4ivityksi\u00e4 en\u00e4\u00e4 tullut, niin aloin tiukemmin seuraamaan tuota KP:n sivustoa, koska siell\u00e4 p\u00e4ivityst\u00e4 tapahtui v\u00e4h\u00e4n v\u00e4li\u00e4.<\/p>\n Seuraavaksi aloin seurailemaan my\u00f6s ulkomaista treenifoorumia AnabolicReview:a. Se oli keskustelupalsta jossa amat\u00f6\u00f6rit vaihtoivat treenitietojaan ja ruokavalioitaan toisilleen. Palstan suurin suosio kuitenkin perustui siihen, ett\u00e4 tuolla oli oma osio my\u00f6s dopingin k\u00e4ytt\u00e4jille, jossa he kertoivat ”kuureistaan” ja postitetlivat kuvia itsest\u00e4\u00e4n ja saamistaan tuloksista. Vaikka itse\u00e4ni ei koskaan mitk\u00e4\u00e4n kielletyt menetelm\u00e4t ole kiinnostaneet, niin nuorena poikana teki mieli seurata, miten nuo aineet oikeasti vaikuttavat ihmisiss\u00e4. Pakko my\u00f6nt\u00e4\u00e4, ett\u00e4 sen verran utelias ainakin min\u00e4 olin.<\/p>\n AnabolicReview:lla t\u00f6rm\u00e4sin my\u00f6s Pakkotoiston edelt\u00e4j\u00e4n Roinaforumin yll\u00e4pit\u00e4j\u00e4\u00e4n Mike Sireniin. Mike oli laitellut kuviaan palstalle ja sit\u00e4 kautta h\u00e4nen profiilistaan ajauduin yll\u00e4tt\u00e4en ensimm\u00e4ist\u00e4 kertaa suomen kieliselle kehonrakentajien keskustelupalstalle, Roinaforumille. Roinaforum oli suomalainen vastine jenkkien AnabolicReview:st\u00e4. Siell\u00e4 oli yleist\u00e4 keskustelua, mutta my\u00f6s keskustelua doping-aineista ja niiden k\u00e4yt\u00f6st\u00e4.<\/p>\n Kun Roinaforum muuttui Pakkotoisto.com:ksi, niin aloitin heti seuraamaan tuota keskustelupalstaa aktiivisesti. Ehdin seurata foorumia noin vuoden, ennenkuin liityin palstan VIP-j\u00e4seneksi. VIP j\u00e4senyys tarkoittaa sit\u00e4, ett\u00e4 p\u00e4\u00e4set kaikille foorumin osioille ja voit my\u00f6s itse lis\u00e4t\u00e4 esim. kuvia itsest\u00e4si omaan ketjuunsa. Voit my\u00f6s k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 treenip\u00e4iv\u00e4kirjaa ja my\u00f6s sit\u00e4 doping-aluetta, jos se itse\u00e4si kiinnostaa. Mutta tuosta VIP-alueesta sitten my\u00f6hemp\u00e4n\u00e4 lis\u00e4\u00e4… Kirjauduin muuten Pakkotoistolle nimimerkill\u00e4 ”Jatkuvuus”. Siit\u00e4 se on v\u00e4lill\u00e4 mukautunut muotoon ”Jatkis”, mutta samaa nimimerkki\u00e4 k\u00e4yt\u00e4n foorumilla edelleenkin.<\/p>\n Vuosi 2003 oli treenien osalta todella hyv\u00e4 vuosi. Treenasin Joensuussa yhdess\u00e4 vanhojen Lieksan treenikavereideni Teron ja Juhan kanssa. Tero k\u00e4vi samaa koulua, kuin min\u00e4, joten aikataulut sopivat melko hyvin yhteen ja autokyytikin oli usein saatavilla salille. Kiitos siit\u00e4 Terolle. N\u00e4ihin aikoihin nostatin taas painoani jopa l\u00e4helle 90 kiloa. Se johtui siit\u00e4, ett\u00e4 aloin ensimm\u00e4ist\u00e4 kertaa k\u00e4ytt\u00e4m\u00e4\u00e4n kreatiinia lis\u00e4ravinteena. Sen tuntui heti alusta pit\u00e4en niin hyv\u00e4lt\u00e4 tuotteelta, ett\u00e4 sit\u00e4 olenkin k\u00e4ytt\u00e4nyt aina t\u00e4h\u00e4n p\u00e4iv\u00e4\u00e4n astikin ja varmasti k\u00e4yt\u00e4n my\u00f6s jatkossa. Tuli my\u00f6s testattua ensimm\u00e4iset ”kreatiini\u00f6verit”, kun k\u00e4ytin sit\u00e4 tuloksien toivossa niin paljon, ett\u00e4 ihon alkoi tulla ep\u00e4ilytt\u00e4v\u00e4\u00e4 rupea. Tuo pikkuisen s\u00e4ik\u00e4ytti ja sen j\u00e4lkeen on k\u00e4ytt\u00f6m\u00e4\u00e4r\u00e4 pysynyt turvallisella tasolla. Treenikuvia t\u00e4lt\u00e4 vuodelta oli paljon, mutta ne tuhoutuivat ik\u00e4v\u00e4 kyll\u00e4 vanhalta koneelta. Harmittaa. Seuraavalta vuodelta onneksi niit\u00e4 jo l\u00f6ytyy \ud83d\ude42<\/p>\n<\/blockquote>\n 2004<\/p>\n T\u00e4m\u00e4 vuosi j\u00e4i ehk\u00e4 mieleen parhaiten siit\u00e4, ett\u00e4 olimme ensimm\u00e4ist\u00e4 kertaa seuraamassa Lahdessa Fitness Expoa. T\u00e4st\u00e4 vuodesta l\u00e4htien siell\u00e4 onkin tullut k\u00e4yty\u00e4 joka vuosi. Fitness Expossa kisataan vuosittain my\u00f6s kehonrakennuksen, classic bodybuildingin ja fitness-lajien Suomen mestaruuksista. Avopuolisoni Maria kisasi muuten t\u00e4n\u00e4 vuonna my\u00f6s Expossa Fitnessmalli – kisassa.<\/p>\n Fitness Expon p\u00e4\u00e4sylippu vuodelta 2004. Tuohon aikaan ei viel\u00e4 ollut olemassa lajia Classic bodybuilding.<\/p>\n Itsell\u00e4ni opiskelut jatkuivat Joesuussa ja treenit Joensuun fittarilla. Vasta nyt, kun armeijasta oli kulunut parisen vuotta, niin kroppa tuntui silt\u00e4, kuin mit\u00e4 se oli ennen armeijaan menoa. Onttolan suht kova juoksutus ja mets\u00e4leireily s\u00f6i itselt\u00e4ni kaikkiaan kolmisen vuotta pois kehityksest\u00e4, mutta antoihan se my\u00f6s paljon. Paino py\u00f6ri nyt jossain 84-85 kilossa ja melko paljon rasvaa oli my\u00f6s kropassa.<\/p>\n Meik\u00e4l\u00e4isen yl\u00e4bodin kuntoa mallia 2004.<\/p>\n T\u00e4ss\u00e4 vaiheessa treeniuraa k\u00e4ytin ensimm\u00e4ist\u00e4 kertaa my\u00f6s lis\u00e4ravinteena kreatiinia. Se oli melko uusi juttu ja annostus oli tarkkaakin tarkempaa. Ensin piti suorittaa viikon latausjakso, jolloin kreatiinia otettiin noin 20 grammaa p\u00e4iv\u00e4ss\u00e4. Sen j\u00e4lkeen siirryttiin noin kuukauden kest\u00e4v\u00e4\u00e4n yll\u00e4pitojaksoon, jolloin kreatiinitasot sai pidetty\u00e4 ylh\u00e4\u00e4ll\u00e4 5 gramman annoksella p\u00e4iv\u00e4ss\u00e4. Itse tietysti testailin tuota m\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4 ja vedin jonkun viikon 40-50 gramman p\u00e4iv\u00e4annoksella paremman kehityksen toivossa \ud83d\ude42 Tuo aiheutti itselleni melko ilke\u00e4n n\u00e4k\u00f6isen ihottuman rintaan ja se kokeilu loppui siihen. Nykyisin kreatiinin k\u00e4ytt\u00f6 on itselleni jokap\u00e4iv\u00e4ist\u00e4 ja ilman mit\u00e4\u00e4n lataus- tai yll\u00e4pitojaksoja. Kreatiinia kuluu noin 10 grammaa p\u00e4iv\u00e4ss\u00e4.<\/p><\/blockquote>\n 2005<\/p>\n Vuosi 2005 on moneltakin tapaa hyvin muistoissa. Silloin kuulimme ensimm\u00e4ist\u00e4 kertaa kehonrakennuslajista, jossa olisi pituuteen suhteutetut painorajat. Tuota lajia alettiin aluksi kutsumaan ”Miesten bodyfitness -sarjaksi”. T\u00e4m\u00e4 ehk\u00e4 siksi, ett\u00e4 naisilla oli jo oma sarja, jossa kisattiin pienemm\u00e4ll\u00e4 lihasmassalla, kuin kehonrakennuksessa ja sen nimi oli bodyfitness. Bodyfitness on naisille olemassa t\u00e4n\u00e4kin p\u00e4iv\u00e4n\u00e4. Miesten bodyfitness muuttui kuitenkin heti alkuunsa Classic bodybuildingiksi ja tuo nimi on KP Ouraman omien sanojensa mukaan h\u00e4nen keksint\u00f6ns\u00e4. Nimell\u00e4 viitataan klassisiin kehon linjohin, joita lajissa pyrit\u00e4\u00e4n korostamaan. Vuonna 2005 pidettiinkin ensimm\u00e4ist\u00e4 kertaa Classic bodybuilding SM-kilpailut, jossa voiton vei historiallisesti Mika Antikainen Lahdesta. Tuolloin CBB:ss\u00e4 oli vain yksi yleinen pituussarja.<\/p>\n Ensimm\u00e4isen CBB SM-kullan voittanut Mika Antikainen oikealla. Kuva: Bodylehti<\/p>\n Itseeni tuo Classic bodybuilding (CBB) iski sen verran kovaa, ett\u00e4 oma mahdollisuus kisata joskus kehonrakennuslajissa tuli mahdolliseksi. T\u00e4m\u00e4 muutti kokonaan ajatusmaailmaani harrastukseeni liittyen. Olin treenannut intohimoisesti t\u00e4h\u00e4n saakka vain ja ainoastaan siksi, ett\u00e4 tykk\u00e4sin tosi paljon siit\u00e4, mit\u00e4 tein. Nyt mukaan tuli ajatus siit\u00e4, ett\u00e4 olisi mahdollisuus my\u00f6s kilpailla. Tuo ajatus pesiytyi niin syv\u00e4lle p\u00e4\u00e4h\u00e4n, ett\u00e4 oli k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6ss\u00e4 jo v\u00e4litt\u00f6m\u00e4sti p\u00e4\u00e4tt\u00e4nyt, ett\u00e4 kilpailen viel\u00e4 tulevaisuudessa t\u00e4ss\u00e4 uudessa sarjassa.<\/p>\n Koska CBB:ss\u00e4 on tiukat sarjavaatimukset, tarkoitti se itsell\u00e4ni sit\u00e4, ett\u00e4 maksimipainoni saisi olla kilpailuissa 78 kiloa. Tuo lasketaan siten, ett\u00e4 pituudesta v\u00e4hennet\u00e4\u00e4n 100 sentti\u00e4 ja lis\u00e4t\u00e4\u00e4n j\u00e4ljelle j\u00e4\u00e4v\u00e4\u00e4n lukemaan 4 kiloa. (Minulle siis: 174cm – 100cm +4kg = 78kg). T\u00e4m\u00e4 jo tiedossa oleva maksimipainoni sai aikaan sen, ett\u00e4 aloitin ensimm\u00e4isen varsinaisen kovemman dieetin, koska halusin tiet\u00e4\u00e4, paljonko suunnilleen painaisin matalissa rasvoissa. Tuo auttaisi siin\u00e4, ett\u00e4 pystyisin vertailemaan omaa lihaskokoani toisiin kisaajiin, ja saisin samalla my\u00f6s paljon tietoa omasta kehon toiminnastani tulevia dieettej\u00e4 suunniteltaessa.<\/p>\n Ensimm\u00e4isen dieetin vaihteita ja loppukuntoa.<\/p>\n Dieetille l\u00e4htiess\u00e4ni painoin noin 84 kiloa ja dieetin loputtua noin 73 kiloa. Vaikka painoin vain 73 kiloa, rasvaa oli kuitenkin viel\u00e4 niin paljon, ett\u00e4 kroppa oli viel\u00e4 kaukana kehonrakennuksessa vaadittavasta rasvattomasta kunnosta. Tuo tarkoitti automaattisesti sit\u00e4, ett\u00e4 ainakaan seuraavana vuonna ei tullut kysymykseenk\u00e4\u00e4n viel\u00e4 kilpaileminen. Lihasmassaa tarvitsin viel\u00e4 useamman kilon lis\u00e4\u00e4. Muuten tuo dieetti oli melko onnistunut ja my\u00f6s hiukan tuurilla l\u00e4hdin heti tiputtamaan painoa itselleni sopivalla tavalla. Suurin lihasmassa s\u00e4\u00e4styi ja my\u00f6s muu el\u00e4m\u00e4n laatu pysyi ihan normaalina.<\/p>\n Omaa kondista vuoden 2005 lopulta, painoa alkoi tulla lis\u00e4\u00e4.<\/p>\n Loppuvuosi menikin sitten painoa nostaen ja entist\u00e4kin kovemmin treenaten. Treenasin etup\u00e4\u00e4ss\u00e4 nelijakoisilla ohjelmilla ja otin paljon vaikutteita treeneihini netin sy\u00f6vereist\u00e4. Olin saanut my\u00f6s avopuolisoni h\u00f6yn\u00e4ytetty\u00e4 kest\u00e4vyysjuoksusta painoharjoitteluun, ja treenasimmekin aina yhdess\u00e4 Lieksassa ollessani. Marian kroppa vastasikin yll\u00e4tt\u00e4v\u00e4n hyvin painoharjoitteluun. Erikoista oli my\u00f6s se, ett\u00e4 h\u00e4nelle ei juurikaan kertynyt rasvaa runsaasta sy\u00f6misest\u00e4 riippumatta, vaan kunto pysyi koko ajan eritt\u00e4in kovana.<\/p>\n 2006<\/p>\n Seuraava vuosi olikin sitten koulun kannalta melko kiireinen. Minun piti saada valmiiksi insin\u00f6\u00f6riopintoihin kuuluva opinn\u00e4ytety\u00f6. Tuossa samalla tein kev\u00e4\u00e4n ja kes\u00e4n ajan viel\u00e4 t\u00f6it\u00e4 kolmessa vuorossa. Treenikuvioiden sovittamiseen piti n\u00e4hd\u00e4 vaivaa, mutta en muista j\u00e4tt\u00e4neeni juuri ollenkaan harjoituksia v\u00e4liin. Aina sai sen verran aikaa, ett\u00e4 pystyi vet\u00e4m\u00e4\u00e4n hyv\u00e4t treenit. Joskus olin salilla jo viidelt\u00e4 aamulla ja joskus taas yhdeks\u00e4lt\u00e4 illalla. Sen verran olen aina joustanut, ett\u00e4 y\u00f6ll\u00e4 en ole en\u00e4\u00e4 salille viitsinyt menn\u00e4. T\u00e4st\u00e4 kiireisest\u00e4 ajasta on ollut sellainen hy\u00f6ty, ett\u00e4 valmennuksia suunniteltaessa olen pystynyt paremmin ajattelemaan itseni kiireisten ihmisten paikalle ja l\u00f6yt\u00e4m\u00e4\u00e4n heille mahdollisuuden kuntoiluun ja kehittymiseen.<\/p>\n \u00a0 Fittarilla vuoden 2006 tammikuussa<\/p>\n Opinn\u00e4ytety\u00f6n valmistuttua syksyll\u00e4, muutimme takaisin synnyinkaupunkiimme Lieksaan. Minulla k\u00e4vi my\u00f6s sellainen tuuri, ett\u00e4 p\u00e4\u00e4sin heti t\u00f6ihin suunnilleen koulutustani vastaaviin teht\u00e4viin muovialan yritykseen ty\u00f6njohtajaksi. Tuohan oli aivan loistava juttu ja poiki t\u00f6it\u00e4 moniksi vuosiksi eteenp\u00e4inkin.<\/p>\n![\"HPIM1751\"](\"http:\/\/www.tuukkaheikkinen.fi\/wp-content\/uploads\/2013\/09\/HPIM1751.jpg\")
<\/a><\/p>\n\n
<\/a><\/p>\n\n
<\/a>Tuore ylioppilas vuonna 2000. Py\u00f6re\u00e4t oli posket milleniumina. Puku istui, oli jo sen verran hartioita.<\/p>\n<\/a>huhtikuussa 2001, paino bodycenteriss\u00e4 72kg<\/p>\n<\/a>Rinta sivulta 72 kiloisena.<\/p>\n<\/a>”Rambo-Heikkisen” sotilaspassikuva vuodelta 2001.<\/p>\n<\/blockquote>\n\n
\n
<\/a>Muistatteko viel\u00e4 BodyPlanetin? T\u00e4lt\u00e4 se n\u00e4ytti…<\/p>\n<\/a>Ent\u00e4p\u00e4 KP Fitness? N\u00e4ytt\u00e4\u00e4k\u00f6 tutulta?<\/p>\n<\/a>Itselleni tutuksi tullut jenkkifoorumi AnabolicReview.<\/p>\n<\/a>Pakkotoisto.com:in edelt\u00e4j\u00e4 Roinaforum, suosittu suomalainen palsta.<\/p>\n<\/a><\/p>\n<\/a><\/p>\n<\/a><\/p>\n<\/a><\/p>\n<\/a>L\u00e4ht\u00f6kuntoni koedieetille tammikuussa 2005<\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n<\/a>Marian parin vuoden treenauksen tulosta. Opetteluasteella viel\u00e4 treenien ja ruokailujen osalta.<\/p>\n<\/blockquote>\n\n
<\/a><\/p>\n