Miksi kehonrakennus ei ole olympialaji?

Kehonrakennusta pidetään kovana urheiluna, kun taas toisten mielestä se ei ole urheilua ollenkaan. Väitetään, että kehonrakennuksessa käytetään kiellettyjä aineita enemmän kuin muissa lajeissa. Mitkä asiat vaikuttavat siihen, ettei kehonrakennus ole yhtälainen laji Olympialaisissa, kuin kaikki muutkin?

Millainen kehonrakentaja voittaa?

Kehonrakentajiin liitetyt ennakkoluulot ovat erittäin voimakkaat ja lähes aina negatiiviset. Olympialaisissa yritetään taas kaikin keinoin vaalia hyvää henkeä ja puhtaita urheilun arvoja. Kehonrakentajat verisuonineen ja normaalista poikkeavine ulkonäköineen jo yksistään voisi olla hyvä syy siihen, ettei lajia sinne kelpuuteta.

Kaikki tiedämme, että kilpailutasolle pääseminen kehonrakennuksessa vaatii monien vuosien äärimmäisen kovan kuntosaliharjoittelun. Kuntosaliharjoittelu on liikuntaa, mutta sen perusteella ei voi jakaa palkintoja. Kuntosaliharjoittelu on vain yksi osa kehonrakennusta ja itse keheonrakennuskilpailu perustuu pisteisiin, joita annetaan tuomareiden arvostelun perusteella.

Kehonrakenuksessa on hyvin tarkat kriteerit arvostelun suhteen, joten voisi hyvinkin luulla, että siinä olisi helppo laittaa kiistelemättä kilpailijat paremmuus järjestykseen ja jakaa Olympia-mitalitkin?

Näin ei kuitenkaan ole. Vaikka selvät arvostelukriteerit ovat olemassa, niin silti niiden painotukset ovat eriarvoiset. Tämän lisäksi arvostelu on monen tuomarin käsissä, eikä vain yhden. Jo nämä asiat yksistään saavat aikaan selvää vaihtelua kilpailun sisällä.

On hyvä esittää kysymys: Kuinka määrittelet kehonrakentajan yksilönä, onko hän voittaja vai häviäjä? Tämä on mielestäni hyvin oleellinen kysymys. Pystyykö tuollaista edes määrittämään. Onko tuo suurin syy sille, miksi kehonrakentajia ei voida laittaa paremmuusjärjestykseen Olympialaisissa? Pystyykö ihmistä arvostelemaan Olympia-aatteen mukaan, ilman selviä numeraalisia tuloksia?

Seuraava mietittävä asia voisi olla se, että jos lajiin otettaisiin mukaan numeraalisia mittareita, auttaisiko se lajin saamisessa Olympia perheeseen. Kehonrakennus jo nimensä mukaan on kehon rakentamista, joten eikös paras kehonrakentaja ole hän, joka on rakentanut suurimmat lihakset? Ei valitettavasti. Asia on paljon monimutkaisempi. Noin karkeaa jakoa ei yksinkertaisesti voi tehdä. Tällä perusteella kilpailijat olisivat vain testinukkeja, joita tutkittaisiin kuten koe-eläimiä. Pitäisi selvittää aukottomasti kehon rasvaprosentti, lihasmassa grammoina, nesteen määrä jne. Tämäkö sitten olisi urheilua?

Kehonrakentaja -80kg sarjassa World Games-kisoissa 2009.

Doping asia

Kehonrakentajiin liitetään voimakkaasti AINA sana DOPING. Todellisuudessa doping ei olisi juuri sen suurempi ongelma kehonrakennuksessa, kuin muissakaan Olympia-lajeissa. Kehonrakentajille voidaan tehdä aivan sama testiohjelma, kuin urheilulajeissa ylipäätään. Nyt kun kasvuhormonitestit ja veritestit ovat viime vuosina merkittävästi kehittyneet, niin suurin osa huijareista saataisiin testeillä kiinni.

Dopingin käyttö esim. painonnostossa on varmasti yhtä yleistä kuin mitä se olisi Olympia-kehonrakentajillakin. Kehonrakennus aiheuttaa vain suuremmat ennakkoluulot, koska kehonrakentajat näyttävät ulospäin niin poikkeavilta, suoraan sanottuna friikeiltä. Rasvan puuttuminen kehosta, ja suuret lihakset ovat kovan työn ja kovan urheilun takana, mutta se ei näytä ns. normaalilta. Onko kehonrakentajan ulkonäkö siis suurin este sille, että olympialaisiin ei pääse?

Olisiko testatut Classic bodybuilderit sopivan lihaksikkaita Olympialaisiin?

Terveysnäkökulma

Kehonrakennus vaatii aina äärimmäistä kilpailudieettiä, joka ei lähes koskaan ole täysin tervettä ja vaaratonta. Kova dieettaaminen johtaa erilaisiin seurauksiin, jos menetelmät ovat liian rankkoja. Ja usein ne ovat. Vähäisessä rasvaprosentissa kehon omat hormonaaliset toiminnot yleensä sekoilevat ja tästä aiheutuu väliaikaisia haittoja. Myös harjoittelu on kilpailuun valmistautuessa äärimmäistä saatuun ravintoon nähden. Muissakin lajeissa harjoittelu on useimmiten rankkaa, mutta ero on siinä, että harvoissa lajeissa itse harjoittelukaan käy terveyden päälle.

Toisaalta taas kehonrakentajat elävät useimmiten äärimmäisen terveelisesti ja pyrkivät optimoimaan kaikki terveydelliset vaikutukset. Myös liikunta on varmasti monipuolisempaa, kuin todella monien muiden lajien urheilijoilla.

Kumpi imago on voimakkaampi? Terveellinen elämäntapa vai mahdolliset terveysongelmat?

Miten kehonrakentajat saataisiin Olympialaisiin?

Nyt kun fitnessurheilu (classic bodybuilding, fitness, bodyfitness jne.) on valittu VALO ry:n viralliseksi jäseneksi, siitä tuli samalla ns. virallisesti urheilua. Ensimmäinen vaihe olisikin saada edes osa fitness-lajeista Olympialaisiin, edes koelajeiksi. Mitkä lajit sinne sitten valittaisiin? Siinä on taas seuraava ongelma, koska lajeja on niin runsaasti ja osa lajeistakin on arvostelultaan kummallisia. Classic bodybuilding voisi aluksi olla hyvä laji edustamaan miesten kehonrakennusta ja women´s physique naisten kehonrakennusta. Siihen vielä lisäksi fitness vapaaohjelmineen ja kattaus olisi aika lailla valmis. Tästä voisi kokemusten perusteella siirtyä miesten puolella isompiin lihaksiin.

Lee Labrada, ihailua herättävä veistoksellinen Olympia-vartalo? Vai liikaa?

Loppukaneetit

Moni varmasti huomaa kysymyslauseiden määrän tässä artikkelissa. Epäilen, että juuri se on suurin syy, ettei lajiamme kelpuuteta Olympia-kisoihin. On vain liikaa epämääräisiä kysmyksiä, joihin ei ole yksinkertaisia, selviä vastauksia.

Kehonrakennuksen eroavaisuus muista urheilulajeista on silmiinpistävän suuri. Asia vaatisi totuttelua. 20 vuotta sitten totuteltiin ainakin Olympialaisten esikisoissa World gameseissa. Juuri tuollaista ulostuloa vaadittaisiin vähän väliä. Ihmisiä kuitenkin isot lihakset kiinnostavat. Jossain menee kuitenkin rajat. Jo esimmerkiksi Classic bodybuildingissa on sen kokoisia lihaksia tarjolla, missä menee monien asiaan tottumattomien raja. Pikkuhiljaa sisään ajamalla jollakin lajillamme voisi ollakin mahdollisuudet, jos lajiliittojen taustat pysyisivät kunnossa ja ammattimaisina. Valmennustoiminta pitäisi saada järjestelmällisesti käyntiin ja mikä ettei voitaisi perustaa joku maailmanlaajuinen yhtäläinen kehonrakennussarja OLYMPIC-kehonrakennus?

-Tuukka