Otetaan rennosti, mutta tosissaan!

Viime viikonloppuna tuli vietettyä Joensuun ykkössalin BB-gymin pikkujoulua ja samalla myös salin 20-vuotisjuhlaa. Juhlat pidettiin paikallisessa kapakassa ja siitä sitten jatkoille yöelämään. Usemmiten osallistun vastaaviin juhlallisuuksiin, oli sitten kisadieetillä tai ei. Välillä on katkaistava pitkä puurtaminen ja siihen tällaiset kemut on mitä parhaimpia, ainakin itselleni. Varsinkin dieetillä ollessa nämä tapahtumat vaativat kuitenkin kokemusta ja vankkaa oman kehon tuntemusta. Saamiaan tuloksia ei todellakaan halua pilata tai mennä edes vähääkään taaksepäin. Tuon vuoksi rentoutuminenkin on pidettävä järjen rajoissa, sen voi hoitaa myös fiksusti. Tällöin siitä saa molemmat edut; rentoutumisen ja tsempin jatkoa varten + dieetti ei häiriinny millään tavalla.

Kehonrakennusta pidetään yleisesti ottaen aika ehdottomana lajina. Kehonrakentajan elämässä mielletään olevan enemmän kieltäytymistä, kuin myöntymistä. On toki ihmisiä, jotka elävätkin täysin harrastuksen ehdoilla ja tekevät kaikken tiukkapipoisesti. Itse en ole koskaan kuulunut kyseiseen ryhmään, koska koen menettäväni elämästä niin paljon kaikkea muuta, mitä haluan tässä iässä tehdä ja kokea.  Juhlat ja sosiaalisuus kaikkine sivujuonteineen kuuluvat ainakin minun elämääni ja eivät tule koskaan siitä poistumaan. Juhlintaa pitää kuitenkin aina harkita sen mukaan, miltä oma kunto näyttää tulevia kisoja ajatellen. Jos kondis ei salli juhlimista, silloin se on ehdoton EI. Jos taas on hiukan epävarma tai täysin teräskunnossa, niin silloin itselleni on aina parempi antaa mennä ja hiukan rentoutua.

BB-gymin juhlatunnelmissa

Jos taas en ole kisakaudella (dieetillä), niin silloin tuota tarkempaa harkintaa ei ole tullut harrastatettua, vaan olen mennyt juhlissa ihan fiiliksen mukaan. Usein kuitenkin tarpeelliseksi näkemiäni tilaisuuksia ei tällä ikää ole enää todella usein, joten viihteellä olosta haettu rentoutuminen on vähentynyt selvästi. Silloin, kun juhlintaa on tullut harrastettua, on sitä myös turha katua jälkeenpäin.

Niillä harvoilla kerroilla, kun olen dieetillä juhlinut, niin olen pitäytynyt seuraavissa rajoissa

• Ennen kemuihin lähtöä syön ihan normaalin dieettiaterian.
• En juo ollenkaan sokeripitoisia juomia. Tällä keinoin välttyy turhilta kaloreilta ja seuraaviksi päiviksi jäävältä nestepöhöltä.
• Alkoholi kirkkaana tai veteen laimennettuna.
• Ei mitään napostelua illan aikana, proteiinipatukka voi olla taskussa varmuuden vuoksi.
• Korvaan noin puolet juomastani alkoholista kahvilla tai vedellä.
• Lähden yöelämästä heti pois, jos tuntuu yhtään siltä, että ei saa juhlimisesta enää mitään muuta, kuin kovemman humalan.
• Syön kotiin päästyäni normaalin dieetti-iltapalan ja 1-2 litraa vettä.

Näillä ”säännöillä” olen ainakin tähän saakka pärjännyt varsin mainiosti, eikä ole ollut katumapäällä myöhemmin. Kunto on myös pysynyt ihan vakiona, eikä dieettikään ole häiriintynyt. Pyrin siihen, että en stressaa ollenkaan menneistä asioista. En myöskään tapaa stressata tulevistakaan. Stressi ei ole minun kaverini. Kriittinen pitää olla, mutta terveellä tavalla. Silloin asoita voi parantaa niistä stressaamatta. Myönteinen asenne vie aina paremmin eteenpäin, kuin kylpeminen murheissa kehittämällä väkisin itselleen esteitä tai mahdottomia välitavoitteta. Ottaa sen, mitä on otettavissa ja ensi kerralla vähän enemmän.

Yhdessä Euroopan- ja Maailmanmestarin Jarmo Myllerin kanssa. Rennolla otteella hänkin!

Yleensä myös jokaisen kisan jälkeen olen pitänyt ainakin yhden illan täysin vapaata vaikka dieetti olisi jatkunutkin. Silloin en ole luonut itselleni mitään sääntöjä vaan olen mennyt syömisen ja juomisen osalta ihan vapaasti. Yksi päivä kisan jälkeen ei pilaa mitään, mutta siitä voi saada tolkuttoman huonon olotilan. Sen olen oppinut. Nyt 2013 SM-kisavoiton jälkeen kuulin varmasti yli kymmenen ihmisen suusta, että ”Nyt Tuukka juhli kunnolla!”. Niinhän minä sitten tein. Siitä seurasi aivan karsea olotila. Loppuun vedetty dieetti ja päälle rajumpi juhliminen ei ole hyvä yhdistelmä. Oksensin koko matkan Lahdesta Joensuuhun ja päänsärky oli sanoin kuvaamaton. EI ENÄÄ KOSKAAN TUOLLAISTA! PM-kilpailun jatkot menivätkin sitten ihan totta paljon rauhallisemmin ja seuraavana päivänä oli elävien kirjoissa, toki väsynyt, mutta siihen on jo dieetillä tottunut muutenkin.

Oma tyylini on siis juhlimisenkin kanssa se, että kuuntelen omaa kroppaani ja tarkkailen tilannetta. Ehdottomalla kielteisyydellä olisi minulle varmasti enemmän haittaa, kuin sillä, että annan välillä vähän löysää. Kehon rakentaminen on minulle vain harrastus, vaikka kilpailenkin. En ota sitä turhan vakavasti. Elämänrytmiini se vaikuttaa paljon, mutta en koe sitä huonona asiana. Pystyn silti hoitamaan kaiken muunkin elämän ihan normaalisi, useimmiten myös dieetillä ollessani. Pakkohan se on! En ota sitä turhan vakavasti.

Sen olen kuitenkin huomannut, että olen nyt motivoituneempi, kuin koskaan! Silloin myös tietty ehdottomuus asoiden suhteen kasvaa, ei halua riskeerata mitään. MM-kisat on minulle äärettömän iso juttu ja muistan ne varmasti koko elämäni ajan todella kovana saavutuksena, menivät ne sitten miten tahansa.

Uskon vahvasti, että MM-kisoissa olen elämäni kunnossa ja se kunto on saavutettu RENNOLLA ELÄMÄNASENTEELLA!

Kuntotilanne eilen keskiviikkona