Unelmointia ja henkistä kasvua


dreamYllä oleva kuva on otettu tämänhetkisestä työpöydästämme. Se kertoo aika ytimekkäästi, mitä tässä viime kuukaudet, viikot, päivät ja tunnit on tullut tehtyä. Tai ainakin olen yrittänyt parhaani mukaan tehdä. Tuohon sanaparteen kiteytyy niin moni asia, että ajattelin laittaa siitä ihan oman jutun tänne bunkkeriin. Tuolla työn teolla tarkoitan lähinnä treenaamista ja unelmointi liittyy hyvin vahvasti tuleviin koitoksiin.

On fakta, että jokaisella ihmisellä pitää olla unelmia. Se ei tarkoita sitä, että pitäisi elää saavuttaakseen unelmansa. Unelmat säilyvät, vaikkei niitä saavuttaisikaan ja potkivat eteenpäin. Monet unelmat käyvät kuitenkin toteen, jos niitä varten tekee määrätietoisesti työtä. Osa unelmista taas täyttyy ihan sattumalta hyvien yhteensattumien kautta.

Itse olen sellainen tyyppi, että pystyn samaistumaan helposti legendariseen lausahdukseen ”Matka on tärkeämpi, kuin itse päämäärä.” Varsinkin useiden viikkojen dieetillä olon aikana tapahtuu niin paljon, että itse päämäärä (kilpailu) jääkin lopulta toissijaiseksi. Tuon asian huomaa vasta jälkeenpäin, mutta niin se vain on. Kilpailu itsessään on tavoite ja päämäärä, mutta yleensä mahdollista kilpailumenestystä voi pitää jo pienoisena unelmana. Itse ainakin unelmoin sellaisia asoita, mitkä koen itselleni mahdottomiksi. Tällä hetkellä unelmoin MM-mitalista. Se ei ole mikään varsinainen tavoite, mutta kaukainen unelma, josta saan hirveän paljon tarmoa siihen työntekoon, mahdottomuudestaan huolimatta. Unelmoin myös dieetin loppumisesta. Se tulee kuitenkin väistämättä tapahtumaan, joten se ei ole samanlainen unelma, vaikka sen toteutuminen varmasti tuokin mielettömän hyvän olon tunteen.

Hyvän olon tunne liittyy hyvin vahvasti kehonrakennukseen. He, jotka lajia harrastavat tietävät, että vaikka kilpailuista ei menestystä tulisikaan, niin matka kilpailuhin on aiheuttanut runsaasti henkistä kasvua. Sen myötä, kun kisat ovat ohi, tulee suunnaton hyvän olon tunne. Se fiilis, että tosiaan teit sen, on sanoin kuvaamaton. Tuo tapahtuu automaationa heillä, joilla homma on terveellä pohjalla ja suhtautuminen kehonrakennukseen on luonnollinen. Kukaan ei saisi olla kehonrakentaja pakosta, vaan omasta halusta. Siihen pitää liittyä vahva tunne ja hengellinen puoli. Niitä tarvitsee treenatessa, dieetillä, yleisessä hyvinvoinnissa ja fyysisessä kehittymisessä.

Dieetti on kilpailijalle henkisesti kasvattavinta aikaa. Treenikaudellakin sitä tarvitaan varsinkin itse tekemisessä. Pakkotoiston foorumilla kirjoitin asiasta kesällä seuraavaa:

”Pääpointti jutussani oli se, että vaikka dieetillä ollessaan tuntuu siltä, että se lopputulema (kilpailu ja sijoitus) on se pääasia, niin jonkin ajan kuluttua kisoista se ei sitä olekaan. Pääasia on se, miten paljon jokainen kilpailudieetti ihmistä kasvattaa. Sen huomaa todella monesta asiasta.

1.) Omasta toiminnastaan löytää aina jotain parannettavaa. Oppii rytmittämistä, asioiden helpottamista ja arvostamaan pienempiä asioita.
2.) Henkinen kantti ainakin kaksinkertaisuu ja jopa moninkertaistuu. Tämä asia riippuu lähinnä siitä, miten paljon vaikeuksia dieetin aikana voittaa.
3.) Oppii suhteuttamaan kehonrakennuksen oikealla tavalla muuhun elämään nähden. Kokemattoman kilpailijan tunnistaa dieetillä lähes aina siitä, että mielessä ei ole juuri yhtään mitään muuta, kuin tulevat kilpailut ja dieetti, vaikka päässä pitäisi pyöriä pääasiassa ihan muut asiat. (Osasinpa kirjoittaa tuon taitavasti )
4.) Stressinsietokyky paranee huimasti. Ketkä ovat leppoisalla tuulella dieetin ajan, lopputulos on myös pääosin loistava. Stressaantuneet, vihaiset ja töykeät ovat yleensä huonommassa jamassa.
5.) Huomaa muiden ihmisten merkityksen oman henkisen hyvinvoinnin kannalta. Tämä jää monesti arjessa huomaamatta. Välillä dieetillä ollessaan tuntuu henkisesti olevan lopussa erinäisistä syistä johtuen, mutta toisten ihmisten avulla nousee kyllä syvältäkin suosta.

Asioita on toki paljon lisääkin kuten sanoin, mutta tuossa niitä tärkeimpiä.

Itsekin tiesin jo vuonna 2010 keväällä, että en tule pääsemään lähellekään samaa kisakuntoa, missä olen aiemmin ollut. Silti lähdin dieetille, koska olosuhteet olivat täysin erilaiset, kuin aiemmilla dieeteilläni. Tiesin myös, että jos onnistuisin tuossa projektissa edes kohtuullisesti, olisin myös jatkossa taas vahvempi ihminen. No, voitin nuo kisat jopa paskalla kunnolla, joten olisi voinut mennä huonomminkin. Olisin kyllä ollut tuohon prokkikseen todella tyytyväinen, vaikka olisinkin sijoittunut vaikka sijalle 5. Niin paljon se kisa opetti jatkoa ajatellen, ja myös niillä opeilla on ollut vaikutuksia tuon jälkeisiin huomattavasti kovempiin suorituksiin. Toki aina pitäisi olla perkeleen kovassa kunnossa, mutta se ei ole kuin se päällinen puoli ja siitä riippuu kisatulos MUTTA aina on myös olemassa se sisäinen kasvu, minkä tulokset nälyy sitten KOKO LOPPUELÄMÄSSÄ.Ei tätä hommaa tehdä lehtiä ja arvostelijoita varten, vaan omaa fiilistä ja elämää varten. Perhanan kasvattava laji myös sen Suomalaisen sisun kannalta ajateltuna!”

Tuossa tekstissä kiteytyy moni asia, miten itse näitä asioita lajin sisällä pähkäilen. Samoja asoita liittyy toki myös elämääni yleensäkin, koska minulle nämä asiat tulevat luonnollisesti lajin myötä. Niitä oppeja on myös hyvä soveltaa arkeenkin.

Mitäs sitten kun iso mahdoton unelma toteutuu? Sitä tapahtuu harvoin, mutta niin kuitenkin on mahdollista tapahtua. Tällaisessa harvinaisessa tilanteessa on hyvä katsoa taaksepäin ja perehtyä tarkemmin mitkä asiat johtivat unelman toteutumiseen. Oliko se oma kova työnteko? Yleensä joo. Oliko se osaltaan sinusta riippumattomista syistä tapahtunut? Yleensä joo. Auttoivatko muut ihmiset unelmasi saavuttamisessa? Yleensä joo. Mitä tällä haen takaa, niin lähes aina unelmiin liittyy muita ihmisiä ja varsinkin niiden saavuttamiseen liittyy paljon muuta, kuin sinä itse. Kun olet saavuttanut jonkun unelmistasi, se muuttuu konkretiaksi. Jos unelmoit samasta asiasta uudelleen, tiedät sen olevan saavutettavissa ja et saa siitä enää samanlaista fiilistä/kannustinta. Lähes kaikki on mahdollista, mutta yleensä unelmat on tarkoitettu jäämään toteutumatta. Tarvitsemme asioita joista unelmoida, että saavuttaisimme mahdollisimman paljon!

Liiallisessa unelmoinnissa on myös kääntöpuolensa. On vaarana, että jäädään uneksimaan ja todellisuus hämärtyy. Tuo on jopa erittäin tyypillistä kehonrakentajien tai heiksi pyrkivien keskuudessa. Varsinkin omaa kuntoa ei osata arvioida riittävän krittisesti. Kuvitellaan ja haavellaan kunnon olevan paljon parempi, kuin mitä se kisatasolla pitäisi olla. Toinen asia, mitä huomaa on se, että kun sattuu kilpailuissa menestymään, niin sekin johtaa kuvitelmiin, jopa ylimielisyyteen. Se mitä kehonrakentajan mielestäni vähiten pitää olla, on ylimielisyys. Vaikka keho olisi miten trimmattu tahansa ja vaikka kaapista löytyisi kuinka monta pyttyä, et silti ole yhtään sen parempi ihmisenä, kuin joku toinen.

Omasta elämästään pitää nauttia ja paras tilanne on se, kun itse elämää pitää eräänlaisena unelmana. Jos tarpeeksi monet asiat ovat toteutuneet, niinkuin olet halunnut, niin elämisestä muodostuu loistava kokonaisuus, että siitä nauttii ihan täysillä. Sitä ei pienet vastoinkäymiset horjuta. Kuntoilu on vain yksi osa tuota kokonaisuutta, mutta se parantaa elämän laatua ainakin itsellä uskomattoman paljon. Se on aina sitä tehnyt, jo kauan ennen kilpailu-urani alkua. Kilpailumenestys lisää  hyvän olon tunnetta ja kannustaa myös eteenpäin, mutta se merkittävin asia on kuitenkin kisojen ulkopuolella.

dream1Tähän kuvaan on hyvä lopettaa. Oma perhe on itselleni tällä hetkellä se unelma, jota elän. Siihen ei vaikuta kehonrakennus, ei dieetit eikä kilpailut. Vaikka tämä unelma toteutuikin, jopa nopeammin, kuin olin haaveillut, niin nyt se on todellisuutta ja siitä pitää nauttia!

ENÄÄ VIIKKO MM-KISAAN, LET THE DREAM COME TRUE!


1 vastaus Unelmointia ja henkistä kasvua

  1. Rambutan kirjoitti:

    Olipa rautainen teksti, hyvin pohdittu ja kirjoitettu!!


Vastaa